Kappaleet
- Janus
- Hetken olin taas olemassa
- Luonnon antimet
- Kosketa hellästi maailman pintaa
- Rihmasto
- Koneisto
- Puhutaan vettä
- Paniikkinappula
- Monta minää
- Oidipus
Tekijät
Tällä levyllä Ruissalo Amping oli:
Lempi Elo: piano, koskettimet, laulu, perkussiot
Tomi Kiviluoma: rummut, perkussiot
Linnea Laulaja: laulu, sähkökitara, ohjelmointi, yms.
Jussi Vilja: sähkökitara
Samu Warinowski: sähköbasso
Lisäksi vierailevina tähtinä olivat:
Essi Miettinen: sanoitus kappaleissa A3 Luonnon antimet ja A4 Kosketa hellästi maailman pintaa
Mikael Viitakoski: sähköbasso, sovitus kappaleessa 3. Luonnon antimet
Anna Kirvesniemi: alttoviulu, sovitus kappaleessa 5. Rihmasto
Sara Leppänen: viulu, sovitus kappaleessa 5. Rihmasto
Ilona Helo: poikkihuilu, sovitus kappaleessa 9. Monta minää
Tuotantoa tekemässä olivat:
Ruissalo Amping & Jukka Heikkilä: äänitysLammaskallionaudio: studiotilat
Lauri Kallio: miksaus
Tommi Langen: masterointi
Visuaalista ilmettä luomassa olivat:
Anniina Saksa: etukannen kuva
Noora Isoeskeli: takakannen kuva
℗ Svart Records 2026
Julkaisupäivä 16.10.2026
1. Janus
3:12
Säv./San. Linnea Laulaja.
Sov. Lempi Elo, Linnea Laulaja, Tomi Kiviluoma, Jussi Vilja, Samu Warinowski.
Käännän pään ja jälleen sun kasvot siellä nään
Horjahdan ja hajoat
Harhailen yksin usvaan valkeaan ja taas
Tunnen kätes selässäni
Hän se on joka aina mua seuraa
Vaikkei milloinkaan mua kiinni saa
2. Hetken olin taas olemassa
4:15
Säv./San. Linnea Laulaja.
Sov. Linnea Laulaja, Lempi Elo, Tomi Kiviluoma, Jussi Vilja, Samu Warinowski.
Pyydän: ”Kuuntele mua”, joten kuuntelet mua
Ja silloin tunnen että oisin velkaa, jotta tää voisi jatkua
Ja silloin kun mä pyydän että tarvitsen hetken
Sanot että tietty saan hetken
Tunnen vain syyllisyyden
Aina villapaidan laitoin, vanhat farkut esiin kaivoin
Etten kohtaisi sua, ettei pinta leikkaisi mua
Ja kun tähtiöiden suojateista viimein sulle ääneen lauloin
Mikään särkynyt ei
silti syyllisyys vei
Täällä mä oon
Mä oon koskematon
Itseensä kiertyneenä
Symbioosin jättäneenä
Läsnäolon harson taakse peittäneenä
Täällä mä oon
Mä oon koskematon
Riskinoton jättäneenä
Yhteystiedot estäneenä
Pehmoisen suojamuurin nostaneena
Ja kun kerran poskipunaa laitoin, ulko-ovi aukes vaivoin
En tiennyt kuinka kannatellaan mua, tiesin vain kuinka sua
Linja-auton käytävillä joka aamu katseen painoin
Ettei kukaan huomaisi mua, ne voisi vaikka suuttua
Aina pyyntöihinne suostuin niiden jälkeen kotiin poistuin
Etten koskettaisi sua, ettei pinta leikkaisi mua
Ja kun ruusutarhan kasvateista kukkaan puhjenneena lauloin
Mikään särkynyt ei
Silti syyllisyys vei
Täällä mä oon
Mä oon koskematon
Itseensä kiertyneenä
Symbioosin jättäneenä
Läsnäolon harson taakse peittäneenä
Täällä mä oon
Mä oon koskematon
Maailmalta palautuneena
Paluumatkaan varautuneena
Pehmoisen suojamuurin raottaneena
Täällä mä oon
3. Luonnon antimet
4:41
Säv./San. Linnea Laulaja.
San. Essi Miettinen.
Sov. Linnea Laulaja, Lempi Elo, Tomi Kiviluoma, Jussi Vilja, Samu Warinowski, Mikael Viitakoski.
Da-di-dam!
Dadidam di dam di dam dam dam dam dam
Pojat hoilas aina Pohjois-Karjalan
Ja me juotiin kaljaa auringonnousuun
Sai ruohotahrat ikuiset housuun
Eikä jäänyt sieltä yhtään ystävää
Ainakaan pyykkipäivän ohi kestävää
Kunnes näytit mulle toisenlaisen tien
Ja kumppanuutta tunnettiin
Ja niin, toisiimme kierryttiin
Yhteiseen ekstaasiin
Ja luonnon antimiin
Rakastuttiin ja nautittiin me niin
Tunsin korvissani kakofoniaa
Kaupungissa ja sen laidalla
Täyttyneenä illat toiveista
Aamut tahraisista muistoista
Kunnes uuden äänen kaukaa kuulin
Takas metsään vastauksen huusin
Kaiku kohtas sinut kallioilla
Tutustuimme juurakoilla
Muutin kurssin turvan tunteeseen
Avaruuden suuruiseen
Siellä satelliitit linkittyy ja säteilymme yhdistyy
Ja niin, toisiimme kierryttiin…
Ja niin, toisiimme tartuttiin
Haaveisiin yhteisiin
Luonnon antimiin
tukeuduttiin ja selvittiin me niin
4. Kosketa hellästi maailman pintaa
4:15
Säv./San. Linnea Laulaja.
San. Essi Miettinen.
Sov. Linnea Laulaja, Lempi Elo, Tomi Kiviluoma, Jussi Vilja, Samu Warinowski.
Miltähän se tuntuis, jos täällä joskus kohtais
osan perimästä, maailmaan piirtyneestä?
Miltähän se näyttäis, kun puolet rihmastosta
irronneena nauttis täydestä elämästä?
Mistähän mä kertoisin, jos kehtolaulun laulaisin?
Tuskin sankareista tai maailman valtiaista.
En edes etsijöistä, aarteen metsästäjistä,
en tavoitteita keksis vaan…
Laulaisin:
”Kosketa hellästi maailman pintaa
Tarttuen ahnaasti virran rintaan
Jättäen jälkiä muiden tuomaan
Uurtaen uusia reittejä uomaan
Liikuta ilolla sua
kun ruumiisi alkaa hahmottua
Muovaile käsilläs maailmoja kauniimmaks
Muista, että aina saat rakastaa”
Karheista kaarnoista laivueen rakentaa vois
Pienissä puroissa luottaen lipuisi pois
Niin että aalloilla korkeilla pinnalla pysyä vois
Niin että synkiltä vesiltä toisensa paimentais pois
Laulaen:
”Kosketa hellästi maailman pintaa…”
5. Rihmasto
5:42
Säv./San. Linnea Laulaja.
Sov. Linnea Laulaja, Lempi Elo, Tomi Kiviluoma, Jussi Vilja, Samu Warinowski, Anna Kirvesniemi, Sara Leppänen.
Olenko huonon maan emä, naapureiden piirtämä?
Vai harjut läpäisevä, jäätiköiden siirtämä?
Tukahdutanko kaiken, jätän kuolleen ontelon?
Vai synnytänkö uuden hyvyyden verkoston?
Näinhän ollaan olemassa, niiinkuin joka syksy
Rihmastonsa päästä esiin tunkeutuva tyrkky
Yksilöllisyydessään niin erottuva, sievä
Että erillisyydessään palkinnon saa vielä
Mä osaan tuntea
Mä osaan laittaa silmät kiinni ja haistaa
Mä osaan koskettaa
Mä osaan pitää korvat auki ja suun kii
Mä osaan puhua
Mä osaan käyttää ääntä jonka sä kuulet
Mä osaan kertoa
Mä osaan jättää valheet taakse ja laulaa
Kuinka ollaan olemassa, niinkuin joka kevät
talven yli selviytynyt valkovuokkolehto?
Kuinka ollaan olemassa, niinkuin sienijuuri:
symbioosin määritelmä, ruumis sekä ehto?
Ja kun saapuis suvituuli, kasvukauden juhla
Yhteytyksen huvi, hedelmällisyyden tulva
Ja kun hiipuis elo, juuriin kutsumus ois mulla
Tai viimein hyvän maan kierroksi mun tulla
Mä osaan tuntea…
Kuinka ollaan olemassa
Kuinka ollaan olemassa
Kuinka ollaan olemassa
Kuinka ollaan olemassa niinkuin joka kevät
Kuinka ollaan olemassa niinkuin joka kevät
Kuinka ollaan olemassa niinkuin joka kevät
Kuinka ollaan olemassa niinkuin joka kevät
talven yli selviytynyt valkovuokkolehto
6. Koneisto
4:27
Säv./San. Linnea Laulaja.
Sov. Linnea Laulaja, Lempi Elo, Tomi Kiviluoma, Jussi Vilja, Samu Warinowski.
Hei, hei, koneisto
Kerro mulle kuka mä oon
Mistä tuun ja minne mä meen
Mihin kohtaan kytkennän teen
7. Puhutaan vettä
4:29
Säv./San. Lempi Elo.
Sov. Lempi Elo, Linnea Laulaja, Tomi Kiviluoma, Jussi Vilja, Samu Warinowski.
Minä kuiskaan yöhön valkeaan
Ja yö vastaa kuinka sinne kuiskaan
Voin kuulla vuoren hiljaa halkeavan
Kun valvoo silmiä niin monta
En osaa vielä ääntää sinun nimeä
Mutta osaan kulkea eri reittejä
Nämä ovat minulle vieraita metsiä
Mutta tiedän missä kohtaa tuntuu kiviä
Puhutaan vettä, puhutaan maata
Kieliä joita ei opeteta
Puhutaan vettä, puhutaan maata
Yhteinen ääni kaikuu yli rajan
Kuun hopeahohteessa
Sinä lepäät pehmeällä vuoteella
Voiko nähdä vuorten vielä liikahtavan
Jos meitä ois tarpeeksi monta
Hämmennys valtaa usein tajuntamme
Niin nopeaa on muutos maailmamme
Sinä osaat, sinä löydät eri reittejä
Sinä tiedät missä kohtaa tuntuu
Puhutaan vettä, puhutaan maata
Kieliä joita ei opeteta
Puhutaan vettä, puhutaan maata
Yhteinen ääni kaikuu yli rajan
8. Paniikkinappula
4:02
Säv./San. Linnea Laulaja.
Sov. Linnea Laulaja, Tomi Kiviluoma, Lempi Elo, Jussi Vilja, Samu Warinowski.
Tunne sun sormet
Kuule sun pulssi
Tunnista se kuinka hengitys luo sulle rytmin
Rauhoitu viimein
Kunnes ohikulkijoista joku huomaa sut ja nauraa
Ja niin yhteys katkeaa ja sydän lankeaa
galaksijoukkojen välisten aukkojen tyhjään aukeaan
Paniikkinappulaa sydän kurkottaa,
singulariteettiin mielen turvaan saartavaa
Hanki asunto
Hanki elanto
Hanki hyvä turvaverkko, täydellinen kuori
Kunnes ne viedään
Kunnes joku valtiaista osoittaa ja riistää
Ja niin yhteys katkeaa…
Yhteys katkeaa
Ja sydän lankeaa
Paniikkinappulaa
Sydän kurkottaa
Nyt valmistaudu
Nyt varustaudu
Rakennuta suojakilpi, puolustus ja muuri
Osoita rauhaa
Osoita kumppanuutta, vaikka sireenit jo laulaa
Ja niin yhteys katkeaa…
9. Monta minää
B4 Monta minää
4:10
Säv./San. Linnea Laulaja.
Sov. Linnea Laulaja, Ilona Helo.
Muistan, että siellä sun silmien takana asuu toinen ”minä”. Ytimeltään saman kaltainen, ja kerroksiltaan ja sijainniltaan ihanasti erottuva. Muistan, että siellä sun korvien takana asuu toinen ”minä”. Ja kaikki mitä minä teen sinulle tapahtuu oikeasti toiselle ”minulle”.
Ja kun on monta ”minää”, syntyy me. Ei vain häntä ja sinua, kun tässähän on monta minua. Ja kun on monta ”minää”, syntyy me. Ei vain häntä ja sinua! Kun tässähän on monta minua.
Ja nyt, kun sinä saat jotain itsellesi, niin mä en enää pelkää, että se tapahtuu jollekin ”sinulle”. Koska se kaikki tapahtuu toiselle ”minulle.” Ja kun monta ”minää” havaitsee toisensa syntyy me. Universumi löytämässä itsensä. Minäversumit löytämässä toisensa.
Ja yhdessä, mitä hyvää onkaan tarjolla, kun ei tarvitse pelätä, teenkö jotain vain yhdelle minälle, mutten toiselle. Sillä tämä tapahtuu meille. Hei sinä, muista että minä olen toinen sinä. Ja minä muistan että sinä olet toinen minä.
Kun on monta ”minää” syntyy me. Ei vain heitä, häntä, teitä tai sinua, kun tässähän on monta minua. Kun on monta ”minää” syntyy me. Ei vain heitä, häntä, teitä tai sinua! Kun tässähän on monta minua.
Kun on monta ”minää” syntyy me: Yhtä aikaa monikko kuin yksikkö ja jotain siltä väliltä.
Hei sinä. Muista että minä olen toinen sinä. Ja minä muistan että sinä olet toinen ”minä”.
10. Oidipus
6:54
Säv./San. Linnea Laulaja.
Sov. Linnea Laulaja, Lempi Elo, Tomi Kiviluoma, Jussi Vilja, Samu Warinowski.
Oi isä, heitit mut muiden huomaan,
etten virtaisi sun pelkäämään uomaan
Oi äiti, annoit mun lipua pois
kun tartuit siihen millainen ois tuleva
Oi isä, sidoit mun raajani laihat,
ettei kiskoisi mua taivaiset nauhat
Oi äiti, katsoit vain maailmaan, vaarojen karikkoon
ja tulevan uskosi kapeikkoon
Etten putois polulta
Kaidalta, sopivalta
(oih) Kohtalo kuljettaa mua, ja se pelottaa
Haluanko edes tehdä valintaa,
kun (oi-oi-)Oidipus vois mua johdattaa?
Oih, kuinka ihanaa
Ois päästää irti, ja vaipua valssiin
Oih, kuinka hurmaavaa
Ois jos Oidipus pyytäisi tanssiin
Oih, kuinka helppoa
Ois kanssa aaltojen keinua tahtiin
Oih, kuinka sokeaa
Ois uskoa kohtalon oikkujen mahtiin
Puhkaista haluaisin silmäni, rakkaat,
etten vois kauempaa tietoa saada
Saisin vain uskoa mun kuvitelmaan,
jossa pysähtyis aika, ja jäis pelon helmaan
Vahvimmat jumalten paikan näin saavat
ja pakanakansoille viiltävät haavat
Oisinpa tiennyt, ett’ tieto on tuskaa
etten tietäisi minne tää tie meitä kuskaa
Se vie meidät reunalle
Pimeälle puolelle
(oih) Ihminen pelottaa mua, ja se pelottaa
Haluanko edes uskoa tahtoon,
kun (oi-oi-)Oidipus veis mut takaisin kehtoon?
Oih, kuinka ihanaa
Ois päästää irti ja liittyä marssiin
Oih, kuinka hurmaavaa
Ois jos Oidipus määräisi kaartiin
Oih, kuinka helppoa
Ois kanssa aaltojen keinua tahtiin
Oih, kuinka sokeaa
Ois uskoa kohtalon oikkujen mahtiin
oijoijoi
oijoijoijoi, Oidipus
Anna mä vien!
oijoijoijoijoijoi
uu!